Miljööhääkuva sai eniten ääniä

Studio P.S.V:llä oli Facebook-sivullaan kilpailu, jossa kävijät saivat äänestää, mikä hääkuva on heidän mielestään paras. Oheinen miljööhääkuva voitti ylivoimaisesti 169 äänellä. Kaikkiaan kisassa annettiin 798 ”tykkäystä” hääkuvillemme.

Kuva on tehty viime kesänä Maikkulan kartanon pihapiirissä Oulussa. Teimme hääparille niin sanotun dokumentaarisen hääkuvauksen eli seurasimme paria lähes koko hääpäivän ajan aina pukeutumisesta ja kampauksesta lähtien pikkutunneille saakka. Hääpari sai dvd:llä satoja käsiteltyjä tilannekuvia. Kuvaajina toimivat Reijo Koirikivi ja Pekka Huovinen PSV:stä.

Reijo teki kilpailussa mukana olleen hääkuvan juhlien lomassa. Kyseessä on dokumentaariseen kuvaukseen liitetty minimuotokuvaus, johon käytettiin aikaa puolisen tuntia.

Kilpailuumme osallistunut Hanna kommentoi kuvaa näin:

”Ihan kuin pari olisi yllätetty... Reijo on vaaninut tunteja puskissa ja saanut lopulta vangittua ihanan hetken. Tykkään.”

Hääkuvassa on hetken ja tilanteen tuntua. Kuvan ympäristö ja värit, valaistuksen suunta ja voimakkuus, kuvakulma, kuvan rajaus ja hääparin sijoittuminen kuvassa on kaikki tarkkaan harkittua. Tärkeintä kuvassa on kuitenkin hääparin keskinäinen fiilis.



Toiseksi eniten ääniä, 103 tykkäystä, sai yllä oleva Kalajoen hiekoilla tehty hääkuva. Reijo teki kuvauksen ilta-auringon kauniissa valossa morsiamen koekampauspäivänä heinäkuussa 2010. Kuvaukseen käytettiin aikaa lähes kolme tuntia. Hääpari sai toista sataa sähköistä koevedosta, joista he valitsivat yli 10 erilaista kuvaa mm. kuvakirjaan, jonka laati Kinnusen Onni.

”Iloista ja hauskaa, rakkautta tulvillaan ja paljaat varpaat ♥”, Terhi kommentoi kuvaa Facebookissa. Riikka kirjoittaa: "Iloinen, välittyy katsojalle ihanasti parin välinen rakkaus! ♥"

Kolmanneksi eniten ääniä sai (90 ääntä) Vuoden hääkuva 2011, studiokuva, jonka tekemisestä Reijo kertoi edellisessä blogitekstissään.



Neljänneksi tuli jälleen miljööhääkuva, Toppilan karussa tehdasmiljöössä kuvattu kuva. Meillä PSV:ssä kuvauspaikat valitaan yhdessä hääparin kanssa, ja tämä pari halusi Toppilaan. Rosoinen kuvauspaikka inspiroi myös valokuvaajaa. Tämäkin kuvaus vaati parin tunnin rupeaman, josta hääpari sai itselleen toistasataa vedosta. Niistä oli hyvä valita toistakymmentä täysin erilaista valmista hääkuvaa.

Katso koko sarja tästä.

Olemme aiemmissa blogiteksteissämme kertoneet studiokuvauksen monipuolisista mahdollisuuksista. Miljöökuvauksessa parasta on tietysti miljöö. Ympäristö luo kuvaan aivan omanlaisensa tunnelman. Maisema on yksi kuvan elementeistä.

Kun kuvataan miljöössä, jokainen kuvauspaikka tuo mukanaan omat muuttujansa, jotka valokuvaajan täytyy ratkaista nopeasti. Myös luonnonvalon käsittely vaatii ammattitaitoa ja välineitä.

Reijo toi miljööhääkuvauksen Oulun leveyksille 1990-luvulla – sitä ennen miljööhääkuvaus oli ollut täällä päin Suomea paljon pienimuotoisempaa. Täkäläisiltä kuvaajilta ei löytynyt siihen ammattitaitoa eikä viitseliäisyyttä.

Reijoa uudet ympäristöt innostavat. Miljöömuotokuvauksessa syntyy parhaimmillaan omaleimaiset ja ikimuistoiset hääkuvat.

”Hääkuvaus - muotokuvauksen kuninkuuslaji”

Sanoin parissakin lehtijutussa tässä taannoin, että hääkuvaus on ammattimaisen muotokuvauksen kuninkuuslaji. Hääkuvaus on äärimmäisen haastavaa ja samalla innostavaa. Tietyssä rajallisessa ajassa täytyy saada aikaiseksi sellaiset kuvat, jotka tallettavat hääparin toisiaan kohtaan tuntemat fiilikset ja joissa samaan aikaan kumpikin näyttää hyvältä.

Valokuvaajan täytyy ensinnäkin osata toimia hyvin erilaisten ihmisten kanssa. Hänen pitää osata synnyttää luottamuksen ilmapiiri, sillä vain luottaessaan täysillä kuvaajaan hääpari pystyy rentoutumaan kuvauksessa ja näyttämään aidot tunteensa.

Valokuvaajan täytyy äärimmäisen nopeasti nähdä myös se, millä kuvakulmilla ja millä valoilla saa parhaan irti kustakin kuvattavasta. Hääkuvauksessa lisähaaste tulee siitä, että kuvassa on kaksi ihmistä, joille eivät ehkä sovikaan samat valot ja kuvakulmat.

Tarvitaan tilanneherkkyyttä

Lisäksi kuvaajalla täytyy olla tilanneherkkyyttä. Herkällä korvalla ja silmällä pitää aistia se, mikä on kullekin parille sopiva lähestymistapa.

Salamannopeasti tulee ottaa hetkestä kiinni. Hääkuvaajan ei pidä jääräpäisesti runnoa läpi omaa visiotaan. Koko ajan on seurattava sitä, mikä tekee juuri tästä parista uniikin, mikä on se heidän juttunsa.

Valokuvaajaa tässä kaikessa auttaa kokemus.

Minulle hääkuvaus on ennen kaikkea yhteistyötä. Jos halutaan tehdä hyvä hääkuva, sen tekemiseen tarvitaan aina kolmen ihmisen aktiivinen työpanos.



Oheinen Jeatan ja Ilkan hääkuva on oivallinen esimerkki siitä, kuinka tärkeää on yhteistyö kuvaajan ja kuvattavien välillä. Jo palaverissa he antoivat osviittaa siitä, etteivät he jarruttele itseänsä. Mietimme etukäteen, että kuvien tyyli olisi vanhahtava, mutta muuten kuvaustilanne vei mennessään. Kuvaus oli yhteistyötä parhaimmillaan.

Hääkuvauksen suunnittelupalaverissa ideoimme yhdessä kuvausta, ja häilyväksi inspiraation lähteeksi nousivat vanhat elokuvat ja Alphonse Muchan maalaukset. Tunnin mittaisen kuvauksen aikana otin parisataa laukausta, joista karsin hääparille 128 koekuvaa. Vuoden hääkuvaksi 2011 valittu voittokuva on yksi loppupuolen otoksista. Kuvan tunnelma on viimeistelty kuvankäsittelyllä, josta vastasi varmaan tyyliinsä kuvankäsittelijämme Onni Kinnunen, palkittu ammattivalokuvaaja hänkin.

Kilpaileminen pitää hereillä

Jeatan ja Ilkan hääkuva voitti siis tänä vuonna kultaa Suomen ammattivalokuvaajat ry:n (SAV) vuosikilpailussa, jossa olen voittanut hääkuvien sarjan myös kaksi kertaa aiemmin. Viime vuonna Häät-lehti, Nikon ja Eirikuva valitsivat yhden kuvistani Vuoden studiohääkuvaksi.



Oheinen ylioppilaskuvani sijoittui samassa SAV:n kilpailussa toiseksi. Ylioppilaan intensiivinen katse kiinnitti huomiotani heti, kun näin hänet ensi kertaa kuvaamon asiakastilassa. Saman katseen pyrin tavoittamaan myös valokuvaan. Oman tunnelmansa kuvaan luo pieni syväterävyys.

Tämäkin kuva on loppupuolen otoksia tunnin mittaisesta ylioppilaskuvauksesta. Kiitokset myös Onnille, joka viimeisteli kuvan oivaltavalla kuvankäsittelyllä.

Sijoituksia on kertynyt aiemmin myös lapsi- ja perhekuvilla. Kokonaiskisan olen voittanut vuosina 2002 ja 2004, jolloin minut valittiin Vuoden Muotokuvaajaksi.

Kilpaileminen pitää hereillä. Vaikka menestystä on tullut, suhtaudun siihen nöyrästi ja koen, että voin jatkuvasti kehittää ammattitaitoani. Valokuvaaja ei ole koskaan valmis.

Kaikki kilpailukuvani ovat normaaleja asiakastöitä. Olen käyttänyt kilpailuja peilipintana sen katsomiseen, missä on itse menossa verrattuna muuhun kuvalliseen ympäristöön. Tuntuu mukavalta, kun myös kriittinen kilpailutuomaristo tykkää kuvistani.

Kaikkein arvokkainta palautetta saan kuitenkin suoraan kuvattaviltani. Erityisen hienolta tuntuu silloin, kun itsestään ja ulkonäöstään ehkä hieman epävarma ihminen kokee nauttineensa kuvauksesta ja kiittää lopputuloksesta.

Silloin on voittanut todella paljon!

Reijo

Katso koko kilpailusarjani tästä. Kuvasarja sijoittui toiseksi SAV:n vuosikilpailun kokonaiskisassa 2011.