Ällikkä löi: Peruskuva pärjäsi kilpailussa

Oheinen Veeran ja Ryanin hääkuva voitti Häät-lehden, Eirikuvan ja Nikon Nordicin Vuoden Hääkuva 2010 -kilpailun studiokuvien sarjan. Tämä oli maata järisyttävä yllätys minullekin.

En ole juurikaan osallistunut aiempina vuosina Häät-lehden hääkuvakilpailuun. Kilpailu oli aiemmin sen luonteinen, että ajattelin, ettei minun kuvillani ei ollut kilpailussa mahdollisuuksia. Minä tähtään kuvillani siihen, että kuvat välittävät aitoja tunteita ihmisten välillä, ja että tunteet välittyisivät myös katsojille. Mieluiten en juurikaan kikkaile enkä tee niin sanottuja hassunhauskoja kuvia; jos hullutellaan, sitten revitellään kunnolla.

Tällä kertaa kilpailun tuomaristossa oli mukana suuresti arvostamani Matti J. Kaleva, joka on kouluttanut lähes kaikki Suomen ammattimuotokuvaajat. Kilpailuun oli nyt muutenkin panostettu aiempaa enemmän. Ajattelin kokeilla kepillä jäätä. Olisiko nyt mahdollista sellaistenkin kuvien pärjätä, jotka perustuvat muotokuvauksen kestäviin perusasioihin: valon käsittelyyn ja henkilöohjaukseen. Asioihin, jotka minulle ovat ykkösiä muotokuvauksessa.

Viimeisenä mahdollisena päivänä lähetin kilpailuun kaksi kuvaa. Olen aina tykännyt tästä Veeran ja Ryanin kuvasta. Se näyttää hirveän tavalliselta, se näyttää ihan perushääkuvalta. Mutta kun katsot ihmisten kasvoja ja ilmeitä, ja varsinkin Ryanin silmiä, siinä on jotakin niin käsittämättömän herkkää. Olen jäänyt monta kertaa tuijottamaan tätä kuvaa. Jotenkin tähän kuvaan on tallentunut semmoista raikkautta ja herkkyyttä, jota ihminen voi kokea vain nuorena ja rakastuneena. Tuo kahden ihmisen keskinäinen oleminen: siinä on jotakin sellaista, jota ei ole elokuvista tai televisiosta opeteltu.

Kun tieto voitosta tuli, en kuitenkaan uskonut uutista. Nykyaikana tuntuu olevan kaikkein tärkeintä se, että muotokuvassa on kikkaa toisensa jälkeen ja kaiken maailman krumeluureja ja viikkotolkulla photoshoppailua. En uskonut, että voisi olla mahdollista, että kilpailun voisi voittaa kuva, jossa kaikki on tehty linssin edessä.

Voittokuvassa ei ole juuri laisinkaan kuvankäsittelyä. Tausta on yksinkertainen. Valot ovat asialliset ja ammattitaitoiset. Kuva perustuu kuvaajan ja kuvattavien väliseen kontaktiin ja kuvattavien vahvaan läsnäoloon. Ja siihen, että kuvattavat paljastavat avoimesti sen, kuinka paljon he välittävät toisistaan.

Kiitos, Veera ja Ryan! Kiitokset mukavista kuvaushetkistä ja kiitokset siitä, että ette jarrutelleet itseänne!

Veeran ja Ryanin kuvaus oli meidän normaali studiohääkuvaus. Kuvaukseen ei käytetty aikaa sen enempää kuin muihinkaan vastaaviin hääkuvauksiin. Tykkään säilyttää asiat aika yksinkertaisina. Periaatteessa olisi ihanne, että kuvassa ei ole muuta kuin malli ja se, mitä kuvauksessa saa aikaan. Muotokuvauksessa minua kiinnostaa nimenomaan se, mitä syntyy ihmisten välillä tietyssä rajallisessa ajassa, joka kuvaukseen on sovittu käytettäväksi. Muotokuvauksessa ihminen on aina pääasia: valon, sommittelun, ympäristön ja kuvan viimeistelyn tulee tukea kuvattavien persoonaa. Varsinkaan kuvankäsittely ei saa nousta pääasiaksi.

Onnittelut Suvi Roikolle, joka voitti Häät-lehden kilpailun fantasiakuvasarjan ja samalla kisan päävoiton. Hän on ansainnut voiton, palkinto meni oikeaan osoitteeseen. Suvi Roikon fantasiakuvassa on hyvä tunnelma. Tykkään siitä todella paljon. Vaikka kyseessä onkin käsitelty kuva, kuvan vaikuttavuus perustuu kontaktiin ja siihen, että kuvattavien välillä on aito ja lämmin fiilis. Hyvä Suvi!

Reijo Koirikivi
Valokuvaajamestari

"Kuvaus oli paras joululahja"

Liisa Laatio sai Juuso-veljeltään jouluna 2009 Studio P.S.V:n lahjakortin perhekuvaukseen. Kuvista tehtyä kuvakirjaa myös Iines ja Viljo katselevat lähes päivittäin - niin mukavia tunnelmia se tuo mieleen.


"Täytyy kyllä myöntää, että kuvaus oli saamistani joululahjoista kaikkein mieluisin! Henkilökohtainen, ajateltu ja herkkä, tippa tuli silmään lahjakortin luettuani", Liisa Laatio muistelee.

"Veljeni varmasti tiesi, etten itse olisi rohjennut kuvausta toteuttaa, vaikka salaa sellaista olisin ehkä toivonutkin; minua ovat aina kuvaustilanteet pikemminkin hirvittäneet! Kaiken arjen pyörityksen keskellä ainakaan mitään julkaisukelpoisia valokuvia ei saa oikein otettua, ja hetket lipuvat käsistä. Siksikin olin kovin liikuttunut mahdollisuudesta saada hetkeksi pysäytettyä ajan ja ikuistettua Viljoa ja Inestä parhaimmillaan!"

"Jotenkin minusta tuntui, että veljeni halusi täydestä sydämestään antaa minulle ja lapsille lahjaksi jotain rakasta ja ikuista, näki jotenkin minun silmini, kuinka arvokkaita nämä hetket ovat, kun lapset ovat pieniä, kaiken arjenkin keskellä."


Miten kuvaus sujui?

"Molemmat lapset suorastaan säteilivät saadessaan olla niin intensiivisen huomion kohteena! Ines oli varsinainen linssilude ja Viljo selvästi ylpeä itsestään siinä meidän tyttöjen vierellä. Molemmat lapset olivat odottaneet kuvausta jo etukäteen kovasti, kun kerroin, että tällainen mahdollisuus meille oli tarjottu!"

"Koko homma meni sujuvasti eteenpäin, ja kyllä Reijon hersyvä innostus pikkuisiin malleihinsa ja aito riemu hyvistä, luontevista kuvista oli varmasti paras lasten motivaattori! Oli myös äitinä ihana seurata sivusta, kuinka Reijon pikkuvitsit upposivat lapsiin kuin häkä, ja kaikki nauru ja iloisuus kuvissa oli sitten teeskentelemätöntä! Loppua kohdenhan lapset alkoivat luonnollisesti hiukkasen riehaantua, mutta Reijon huumori käänsi senkin enemmän positiiviseksi vauhdiksi ja nauruksi, joka näkyi sitten lopputuloksessa riemukaina juoksentelu- ja leikkikuvina."


Mitä pidit koevedoksista ja nettitilauksesta?

"Koevedoksiin olin todella tyytyväinen! Kaikki kuvat näyttivät meiltä itseltämme parhaimmillamme, vain pari kuvaa oli heti pois karsittavissa. Vaikeus oli valita loistavasta sarjasta parhaimmat!"

"Nettitilaus oli kiva, koska saatoin näyttää ja pyytää mielipidettä valinnoista myös läheisiltä netin välityksellä."


Miksi tilasit kuvakirjan?

"Kuvakirjan tilasimme, koska sinä sai parhaiten itselleen tilanteiden, tunnelmien ja vauhdin koko kirjon. Niin herkät yhteiskuvat kuin lasten juoksu- ja leikkikuvat tuntuivat kaikki niin rakkailta, ettei mistään tehnyt mieli luopua."

"Toisaalta halusin mahdollisuuden antaa omat kuvakirjat sitten tulevaisuudessa molemmille lapsille. Tarkoituksena on kyllä edelleen tilata jotkut kuvista taulukokoisina kodin seinälle."


Mitä pidät saamastasi kuvakirjasta?

"Kirja oli nahkakantisena hyvin tyylikäs ja aikaakestävä. Kuvat oli sommiteltu luontevasti ja kokonaisuus kuvien järjestyksineen niin mukava, että lapsetkin ihastelevat edelleen itseään kirjasta harva se päivä! Saapa nähdä onko kirja enää yhtä hyvässä kunnoss 15 vuoden päästä tällä lukutahdilla."


Miten perhekuvaukseen kannattaisi sinun mielestäsi valmistautua pienten lasten kanssa?

"Minusta perhekuvaukseen kannattaa tulla rennolla asenteella, melko arjenmakuinen vaatetus ja olemus muutenkin helpottivat varmasti lapsillekin luontevan kuvauskokemuksen syntyä."

"Yhtään ei ollut jännittynyt tai sellainen "nyt-lapset-skarpatkaa" -fiilis! Lapsille olin aiemmin kertonut miten kuvaustilanteen oletin etenevän, joten hieman tiesivät, mitä tuleman pitää. Minkäänlaista käyttäytymisohjeistusta en antanut, jotta tunnelmat pysyisivät mahdollisimman spontaaneina. Reijo kyllä ammattilaisen ottein ja huumorilla ohjeisti meitä sitten itse kuvaustilanteessa."

"Minusta tuntuu, että parasta valmistautumista lapsille kuvausta varten oli kertoa, kuinka ylpeä heistä on ja miten kiva on saada heitä ikuistettua. Minusta kuvissa näkyikin sitten kivasti lapsista huokuva itsetyytyväisyys ja aurinkoisuus", Liisa Laatio kertoo.