Studio P.S.V:n blogi on siirtynyt firman nettisivuille. Tätä blogia emme enää päivitä. Mutta alla olevat tekstit ovat pääasiassa edelleen täyttä tavaraa. Tervetuloa seuraamaan uutta blogia, jossa kerromme uusimmista kuulumisistamme ja valokuvauksesta. Mieluusti annamme blogissamme äänen myös kuvattavillemme. Osallistu keskusteluun ja kilpailuihimme myös Facebookissa.

"Haluan hyvän kuvan ja piste!"

Kaisu Koivurovalla on yhden naisen yritys, joka myy laihdutusvalmennusta maailmanlaajuisen Cambridge-ohjelman mukaan. Kesällä hän päätti panostaa mainoskuviin. Se kannatti.

Kun oululainen Kaisu Koivurova laihdutti 10 viikossa 11 kiloa Cambridge-laihdutusohjelmalla, hän innostui asiasta niin paljon, että kouluttautui itsekin laihdutusvalmentajaksi. Kahden ja puolen vuoden ajan Kaisu on auttanut ihmisiä laihtumaan aluksi osa-aikaisena ja nyttemmin kokoaikaisena yrittäjänä.

Palvelujaan Kaisu Koivurova markkinoi pääasiassa netin ja puskaradion kautta. Kesällä valmentajayrittäjä päätti uudistaa netissä olevan kuvansa.

”Olin värjännyt hiukset ja päätin, että nyt haluan nettiin kunnollisen kuvan”, valmentaja kertoo. Hän otti yhteyttä Studio P.S.V:hen ja varasi ajan mainosmaiseen henkilökuvaukseen. Noin viikon sisällä Kaisun sähköpostiin kolahti nettilinkki, jonka kautta hän pääsi valitsemaan yli sadan koekuvan joukosta parhaat.


Tämän kuvan Kaisu valitsi 118 koekuvan joukosta edustamaan itseään ja Cambridge-laihdutusohjelmaa nettiin. Kuvauksen teki valokuvaajamestari Reijo Koirikivi.

Kun valmentajayrittäjän nettisivulla oleva, kotona räpsätty kuva vaihtui ammattivalokuvaajan otokseen, kävi juuri niin kuin tuore yrittäjä oli toivonut: hän sai roppakaupalla myönteistä palautetta uudesta, raikkaasta kuvastaan, ja palvelun kysyntä alkoi kasvaa.

Rento meininki kuvauksessa

Kaisu Koivurovan mielestä kuvauksessa oli hauskaa:

”Minua ei jännittänyt yhtään. Kuvaaja sai tunnelman tosi rennoksi, tunsin olevani kuin malli”, valmentaja nauraa.

”On tärkeää, että kuvauksessa on rento olo. Silloin kuvista tulee paljon paremmat.”

Studio P.S.V:n valinta oli Kaisu Koivurovalle itsestäänselvyys. PSV:n kuvat olivat tuttuja tyttären perheen muotokuvista.

”Lisäksi olen kuullut PSV:stä paljon hyvää ja lukenut lehdistä PSV:n kilpailuvoitoista. Minulla ei käynyt mielessäkään, että olisin edes kysynyt muualta. Ajattelin, että haluan hyvät kuvat ja piste.”

Laihdutusvalmentaja Kaisu Koivurova netissä.

Miljööhääkuva sai eniten ääniä

Studio P.S.V:llä oli Facebook-sivullaan kilpailu, jossa kävijät saivat äänestää, mikä hääkuva on heidän mielestään paras. Oheinen miljööhääkuva voitti ylivoimaisesti 169 äänellä. Kaikkiaan kisassa annettiin 798 ”tykkäystä” hääkuvillemme.

Kuva on tehty viime kesänä Maikkulan kartanon pihapiirissä Oulussa. Teimme hääparille niin sanotun dokumentaarisen hääkuvauksen eli seurasimme paria lähes koko hääpäivän ajan aina pukeutumisesta ja kampauksesta lähtien pikkutunneille saakka. Hääpari sai dvd:llä satoja käsiteltyjä tilannekuvia. Kuvaajina toimivat Reijo Koirikivi ja Pekka Huovinen PSV:stä.

Reijo teki kilpailussa mukana olleen hääkuvan juhlien lomassa. Kyseessä on dokumentaariseen kuvaukseen liitetty minimuotokuvaus, johon käytettiin aikaa puolisen tuntia.

Kilpailuumme osallistunut Hanna kommentoi kuvaa näin:

”Ihan kuin pari olisi yllätetty... Reijo on vaaninut tunteja puskissa ja saanut lopulta vangittua ihanan hetken. Tykkään.”

Hääkuvassa on hetken ja tilanteen tuntua. Kuvan ympäristö ja värit, valaistuksen suunta ja voimakkuus, kuvakulma, kuvan rajaus ja hääparin sijoittuminen kuvassa on kaikki tarkkaan harkittua. Tärkeintä kuvassa on kuitenkin hääparin keskinäinen fiilis.



Toiseksi eniten ääniä, 103 tykkäystä, sai yllä oleva Kalajoen hiekoilla tehty hääkuva. Reijo teki kuvauksen ilta-auringon kauniissa valossa morsiamen koekampauspäivänä heinäkuussa 2010. Kuvaukseen käytettiin aikaa lähes kolme tuntia. Hääpari sai toista sataa sähköistä koevedosta, joista he valitsivat yli 10 erilaista kuvaa mm. kuvakirjaan, jonka laati Kinnusen Onni.

”Iloista ja hauskaa, rakkautta tulvillaan ja paljaat varpaat ♥”, Terhi kommentoi kuvaa Facebookissa. Riikka kirjoittaa: "Iloinen, välittyy katsojalle ihanasti parin välinen rakkaus! ♥"

Kolmanneksi eniten ääniä sai (90 ääntä) Vuoden hääkuva 2011, studiokuva, jonka tekemisestä Reijo kertoi edellisessä blogitekstissään.



Neljänneksi tuli jälleen miljööhääkuva, Toppilan karussa tehdasmiljöössä kuvattu kuva. Meillä PSV:ssä kuvauspaikat valitaan yhdessä hääparin kanssa, ja tämä pari halusi Toppilaan. Rosoinen kuvauspaikka inspiroi myös valokuvaajaa. Tämäkin kuvaus vaati parin tunnin rupeaman, josta hääpari sai itselleen toistasataa vedosta. Niistä oli hyvä valita toistakymmentä täysin erilaista valmista hääkuvaa.

Katso koko sarja tästä.

Olemme aiemmissa blogiteksteissämme kertoneet studiokuvauksen monipuolisista mahdollisuuksista. Miljöökuvauksessa parasta on tietysti miljöö. Ympäristö luo kuvaan aivan omanlaisensa tunnelman. Maisema on yksi kuvan elementeistä.

Kun kuvataan miljöössä, jokainen kuvauspaikka tuo mukanaan omat muuttujansa, jotka valokuvaajan täytyy ratkaista nopeasti. Myös luonnonvalon käsittely vaatii ammattitaitoa ja välineitä.

Reijo toi miljööhääkuvauksen Oulun leveyksille 1990-luvulla – sitä ennen miljööhääkuvaus oli ollut täällä päin Suomea paljon pienimuotoisempaa. Täkäläisiltä kuvaajilta ei löytynyt siihen ammattitaitoa eikä viitseliäisyyttä.

Reijoa uudet ympäristöt innostavat. Miljöömuotokuvauksessa syntyy parhaimmillaan omaleimaiset ja ikimuistoiset hääkuvat.

”Hääkuvaus - muotokuvauksen kuninkuuslaji”

Sanoin parissakin lehtijutussa tässä taannoin, että hääkuvaus on ammattimaisen muotokuvauksen kuninkuuslaji. Hääkuvaus on äärimmäisen haastavaa ja samalla innostavaa. Tietyssä rajallisessa ajassa täytyy saada aikaiseksi sellaiset kuvat, jotka tallettavat hääparin toisiaan kohtaan tuntemat fiilikset ja joissa samaan aikaan kumpikin näyttää hyvältä.

Valokuvaajan täytyy ensinnäkin osata toimia hyvin erilaisten ihmisten kanssa. Hänen pitää osata synnyttää luottamuksen ilmapiiri, sillä vain luottaessaan täysillä kuvaajaan hääpari pystyy rentoutumaan kuvauksessa ja näyttämään aidot tunteensa.

Valokuvaajan täytyy äärimmäisen nopeasti nähdä myös se, millä kuvakulmilla ja millä valoilla saa parhaan irti kustakin kuvattavasta. Hääkuvauksessa lisähaaste tulee siitä, että kuvassa on kaksi ihmistä, joille eivät ehkä sovikaan samat valot ja kuvakulmat.

Tarvitaan tilanneherkkyyttä

Lisäksi kuvaajalla täytyy olla tilanneherkkyyttä. Herkällä korvalla ja silmällä pitää aistia se, mikä on kullekin parille sopiva lähestymistapa.

Salamannopeasti tulee ottaa hetkestä kiinni. Hääkuvaajan ei pidä jääräpäisesti runnoa läpi omaa visiotaan. Koko ajan on seurattava sitä, mikä tekee juuri tästä parista uniikin, mikä on se heidän juttunsa.

Valokuvaajaa tässä kaikessa auttaa kokemus.

Minulle hääkuvaus on ennen kaikkea yhteistyötä. Jos halutaan tehdä hyvä hääkuva, sen tekemiseen tarvitaan aina kolmen ihmisen aktiivinen työpanos.



Oheinen Jeatan ja Ilkan hääkuva on oivallinen esimerkki siitä, kuinka tärkeää on yhteistyö kuvaajan ja kuvattavien välillä. Jo palaverissa he antoivat osviittaa siitä, etteivät he jarruttele itseänsä. Mietimme etukäteen, että kuvien tyyli olisi vanhahtava, mutta muuten kuvaustilanne vei mennessään. Kuvaus oli yhteistyötä parhaimmillaan.

Hääkuvauksen suunnittelupalaverissa ideoimme yhdessä kuvausta, ja häilyväksi inspiraation lähteeksi nousivat vanhat elokuvat ja Alphonse Muchan maalaukset. Tunnin mittaisen kuvauksen aikana otin parisataa laukausta, joista karsin hääparille 128 koekuvaa. Vuoden hääkuvaksi 2011 valittu voittokuva on yksi loppupuolen otoksista. Kuvan tunnelma on viimeistelty kuvankäsittelyllä, josta vastasi varmaan tyyliinsä kuvankäsittelijämme Onni Kinnunen, palkittu ammattivalokuvaaja hänkin.

Kilpaileminen pitää hereillä

Jeatan ja Ilkan hääkuva voitti siis tänä vuonna kultaa Suomen ammattivalokuvaajat ry:n (SAV) vuosikilpailussa, jossa olen voittanut hääkuvien sarjan myös kaksi kertaa aiemmin. Viime vuonna Häät-lehti, Nikon ja Eirikuva valitsivat yhden kuvistani Vuoden studiohääkuvaksi.



Oheinen ylioppilaskuvani sijoittui samassa SAV:n kilpailussa toiseksi. Ylioppilaan intensiivinen katse kiinnitti huomiotani heti, kun näin hänet ensi kertaa kuvaamon asiakastilassa. Saman katseen pyrin tavoittamaan myös valokuvaan. Oman tunnelmansa kuvaan luo pieni syväterävyys.

Tämäkin kuva on loppupuolen otoksia tunnin mittaisesta ylioppilaskuvauksesta. Kiitokset myös Onnille, joka viimeisteli kuvan oivaltavalla kuvankäsittelyllä.

Sijoituksia on kertynyt aiemmin myös lapsi- ja perhekuvilla. Kokonaiskisan olen voittanut vuosina 2002 ja 2004, jolloin minut valittiin Vuoden Muotokuvaajaksi.

Kilpaileminen pitää hereillä. Vaikka menestystä on tullut, suhtaudun siihen nöyrästi ja koen, että voin jatkuvasti kehittää ammattitaitoani. Valokuvaaja ei ole koskaan valmis.

Kaikki kilpailukuvani ovat normaaleja asiakastöitä. Olen käyttänyt kilpailuja peilipintana sen katsomiseen, missä on itse menossa verrattuna muuhun kuvalliseen ympäristöön. Tuntuu mukavalta, kun myös kriittinen kilpailutuomaristo tykkää kuvistani.

Kaikkein arvokkainta palautetta saan kuitenkin suoraan kuvattaviltani. Erityisen hienolta tuntuu silloin, kun itsestään ja ulkonäöstään ehkä hieman epävarma ihminen kokee nauttineensa kuvauksesta ja kiittää lopputuloksesta.

Silloin on voittanut todella paljon!

Reijo

Katso koko kilpailusarjani tästä. Kuvasarja sijoittui toiseksi SAV:n vuosikilpailun kokonaiskisassa 2011.

Kuvaaminen on tutkimustyötä

Kuuntele haastattelu tästä

Toimittaja Paavo Hartikka Radio Pookista haastatteli minua, kun voitin Häät-lehden, Nikonin ja Eirikuvan Vuoden studiohääkuva -kilpailun.

Puhelinhaastattelu keskittyy studiokuvaukseen, koska se liittyy studiossa kuvattuun voittokuvaan.

Studio-sana tarkoittaa tutkimista. Mitä ammattimuotokuvaaja tutkii? Kuuntele haastattelun parhaat palat klikkaamalla yllä näkyvästä nuolesta (play).

Varoitus ulkopaikkakuntalaisille: tässä tulee nyt sitä Oulun murretta - ja leviästi. Koittakaa kestää!:)

Terveisin! Reijo

Ällikkä löi: Peruskuva pärjäsi kilpailussa

Oheinen Veeran ja Ryanin hääkuva voitti Häät-lehden, Eirikuvan ja Nikon Nordicin Vuoden Hääkuva 2010 -kilpailun studiokuvien sarjan. Tämä oli maata järisyttävä yllätys minullekin.

En ole juurikaan osallistunut aiempina vuosina Häät-lehden hääkuvakilpailuun. Kilpailu oli aiemmin sen luonteinen, että ajattelin, ettei minun kuvillani ei ollut kilpailussa mahdollisuuksia. Minä tähtään kuvillani siihen, että kuvat välittävät aitoja tunteita ihmisten välillä, ja että tunteet välittyisivät myös katsojille. Mieluiten en juurikaan kikkaile enkä tee niin sanottuja hassunhauskoja kuvia; jos hullutellaan, sitten revitellään kunnolla.

Tällä kertaa kilpailun tuomaristossa oli mukana suuresti arvostamani Matti J. Kaleva, joka on kouluttanut lähes kaikki Suomen ammattimuotokuvaajat. Kilpailuun oli nyt muutenkin panostettu aiempaa enemmän. Ajattelin kokeilla kepillä jäätä. Olisiko nyt mahdollista sellaistenkin kuvien pärjätä, jotka perustuvat muotokuvauksen kestäviin perusasioihin: valon käsittelyyn ja henkilöohjaukseen. Asioihin, jotka minulle ovat ykkösiä muotokuvauksessa.

Viimeisenä mahdollisena päivänä lähetin kilpailuun kaksi kuvaa. Olen aina tykännyt tästä Veeran ja Ryanin kuvasta. Se näyttää hirveän tavalliselta, se näyttää ihan perushääkuvalta. Mutta kun katsot ihmisten kasvoja ja ilmeitä, ja varsinkin Ryanin silmiä, siinä on jotakin niin käsittämättömän herkkää. Olen jäänyt monta kertaa tuijottamaan tätä kuvaa. Jotenkin tähän kuvaan on tallentunut semmoista raikkautta ja herkkyyttä, jota ihminen voi kokea vain nuorena ja rakastuneena. Tuo kahden ihmisen keskinäinen oleminen: siinä on jotakin sellaista, jota ei ole elokuvista tai televisiosta opeteltu.

Kun tieto voitosta tuli, en kuitenkaan uskonut uutista. Nykyaikana tuntuu olevan kaikkein tärkeintä se, että muotokuvassa on kikkaa toisensa jälkeen ja kaiken maailman krumeluureja ja viikkotolkulla photoshoppailua. En uskonut, että voisi olla mahdollista, että kilpailun voisi voittaa kuva, jossa kaikki on tehty linssin edessä.

Voittokuvassa ei ole juuri laisinkaan kuvankäsittelyä. Tausta on yksinkertainen. Valot ovat asialliset ja ammattitaitoiset. Kuva perustuu kuvaajan ja kuvattavien väliseen kontaktiin ja kuvattavien vahvaan läsnäoloon. Ja siihen, että kuvattavat paljastavat avoimesti sen, kuinka paljon he välittävät toisistaan.

Kiitos, Veera ja Ryan! Kiitokset mukavista kuvaushetkistä ja kiitokset siitä, että ette jarrutelleet itseänne!

Veeran ja Ryanin kuvaus oli meidän normaali studiohääkuvaus. Kuvaukseen ei käytetty aikaa sen enempää kuin muihinkaan vastaaviin hääkuvauksiin. Tykkään säilyttää asiat aika yksinkertaisina. Periaatteessa olisi ihanne, että kuvassa ei ole muuta kuin malli ja se, mitä kuvauksessa saa aikaan. Muotokuvauksessa minua kiinnostaa nimenomaan se, mitä syntyy ihmisten välillä tietyssä rajallisessa ajassa, joka kuvaukseen on sovittu käytettäväksi. Muotokuvauksessa ihminen on aina pääasia: valon, sommittelun, ympäristön ja kuvan viimeistelyn tulee tukea kuvattavien persoonaa. Varsinkaan kuvankäsittely ei saa nousta pääasiaksi.

Onnittelut Suvi Roikolle, joka voitti Häät-lehden kilpailun fantasiakuvasarjan ja samalla kisan päävoiton. Hän on ansainnut voiton, palkinto meni oikeaan osoitteeseen. Suvi Roikon fantasiakuvassa on hyvä tunnelma. Tykkään siitä todella paljon. Vaikka kyseessä onkin käsitelty kuva, kuvan vaikuttavuus perustuu kontaktiin ja siihen, että kuvattavien välillä on aito ja lämmin fiilis. Hyvä Suvi!

Reijo Koirikivi
Valokuvaajamestari

"Kuvaus oli paras joululahja"

Liisa Laatio sai Juuso-veljeltään jouluna 2009 Studio P.S.V:n lahjakortin perhekuvaukseen. Kuvista tehtyä kuvakirjaa myös Iines ja Viljo katselevat lähes päivittäin - niin mukavia tunnelmia se tuo mieleen.


"Täytyy kyllä myöntää, että kuvaus oli saamistani joululahjoista kaikkein mieluisin! Henkilökohtainen, ajateltu ja herkkä, tippa tuli silmään lahjakortin luettuani", Liisa Laatio muistelee.

"Veljeni varmasti tiesi, etten itse olisi rohjennut kuvausta toteuttaa, vaikka salaa sellaista olisin ehkä toivonutkin; minua ovat aina kuvaustilanteet pikemminkin hirvittäneet! Kaiken arjen pyörityksen keskellä ainakaan mitään julkaisukelpoisia valokuvia ei saa oikein otettua, ja hetket lipuvat käsistä. Siksikin olin kovin liikuttunut mahdollisuudesta saada hetkeksi pysäytettyä ajan ja ikuistettua Viljoa ja Inestä parhaimmillaan!"

"Jotenkin minusta tuntui, että veljeni halusi täydestä sydämestään antaa minulle ja lapsille lahjaksi jotain rakasta ja ikuista, näki jotenkin minun silmini, kuinka arvokkaita nämä hetket ovat, kun lapset ovat pieniä, kaiken arjenkin keskellä."


Miten kuvaus sujui?

"Molemmat lapset suorastaan säteilivät saadessaan olla niin intensiivisen huomion kohteena! Ines oli varsinainen linssilude ja Viljo selvästi ylpeä itsestään siinä meidän tyttöjen vierellä. Molemmat lapset olivat odottaneet kuvausta jo etukäteen kovasti, kun kerroin, että tällainen mahdollisuus meille oli tarjottu!"

"Koko homma meni sujuvasti eteenpäin, ja kyllä Reijon hersyvä innostus pikkuisiin malleihinsa ja aito riemu hyvistä, luontevista kuvista oli varmasti paras lasten motivaattori! Oli myös äitinä ihana seurata sivusta, kuinka Reijon pikkuvitsit upposivat lapsiin kuin häkä, ja kaikki nauru ja iloisuus kuvissa oli sitten teeskentelemätöntä! Loppua kohdenhan lapset alkoivat luonnollisesti hiukkasen riehaantua, mutta Reijon huumori käänsi senkin enemmän positiiviseksi vauhdiksi ja nauruksi, joka näkyi sitten lopputuloksessa riemukaina juoksentelu- ja leikkikuvina."


Mitä pidit koevedoksista ja nettitilauksesta?

"Koevedoksiin olin todella tyytyväinen! Kaikki kuvat näyttivät meiltä itseltämme parhaimmillamme, vain pari kuvaa oli heti pois karsittavissa. Vaikeus oli valita loistavasta sarjasta parhaimmat!"

"Nettitilaus oli kiva, koska saatoin näyttää ja pyytää mielipidettä valinnoista myös läheisiltä netin välityksellä."


Miksi tilasit kuvakirjan?

"Kuvakirjan tilasimme, koska sinä sai parhaiten itselleen tilanteiden, tunnelmien ja vauhdin koko kirjon. Niin herkät yhteiskuvat kuin lasten juoksu- ja leikkikuvat tuntuivat kaikki niin rakkailta, ettei mistään tehnyt mieli luopua."

"Toisaalta halusin mahdollisuuden antaa omat kuvakirjat sitten tulevaisuudessa molemmille lapsille. Tarkoituksena on kyllä edelleen tilata jotkut kuvista taulukokoisina kodin seinälle."


Mitä pidät saamastasi kuvakirjasta?

"Kirja oli nahkakantisena hyvin tyylikäs ja aikaakestävä. Kuvat oli sommiteltu luontevasti ja kokonaisuus kuvien järjestyksineen niin mukava, että lapsetkin ihastelevat edelleen itseään kirjasta harva se päivä! Saapa nähdä onko kirja enää yhtä hyvässä kunnoss 15 vuoden päästä tällä lukutahdilla."


Miten perhekuvaukseen kannattaisi sinun mielestäsi valmistautua pienten lasten kanssa?

"Minusta perhekuvaukseen kannattaa tulla rennolla asenteella, melko arjenmakuinen vaatetus ja olemus muutenkin helpottivat varmasti lapsillekin luontevan kuvauskokemuksen syntyä."

"Yhtään ei ollut jännittynyt tai sellainen "nyt-lapset-skarpatkaa" -fiilis! Lapsille olin aiemmin kertonut miten kuvaustilanteen oletin etenevän, joten hieman tiesivät, mitä tuleman pitää. Minkäänlaista käyttäytymisohjeistusta en antanut, jotta tunnelmat pysyisivät mahdollisimman spontaaneina. Reijo kyllä ammattilaisen ottein ja huumorilla ohjeisti meitä sitten itse kuvaustilanteessa."

"Minusta tuntuu, että parasta valmistautumista lapsille kuvausta varten oli kertoa, kuinka ylpeä heistä on ja miten kiva on saada heitä ikuistettua. Minusta kuvissa näkyikin sitten kivasti lapsista huokuva itsetyytyväisyys ja aurinkoisuus", Liisa Laatio kertoo.